Geenitieto avuksi yksilöllisen ruokavalion suunnittelussa

Personoitu ruokavalio geenien pohjalta on vastakohta yleisille ravitsemussuosituksille, jotka pohjautuvat väestön keskiarvoisiin tarpeisiin. Geenitietoon pohjautuva ruokavalio ottaa huomioon muun muassa yksilöllisen D-vitamiinitason, kolesteroliaineenvaihdunnan, paastoverensokerin tason ja ylipainoalttiuden, joissa kaikissa on runsasta vaihtelua yksilöiden välillä.

Evoluutio ohjaa ravintometabolian kehittymistä

Ihmisten hajaantuminen 100 000 vuoden aikana ympäri maailmaa on johtanut muiden ominaisuuksien tavoin ihmisten erilaistumiseen myös ravinnon suhteen. Uudenlaiseen ilmastoon ja ruoka-aineisiin tottuminen muuttaa sukupolvien saatossa genomiamme sopivammaksi sen hetkiseen tilanteeseen.

Tällä hetkellä esimerkiksi energia-aineenvaihduntaan vaikuttavat geenimme ovat yleisellä tasolla jämähtäneet ihmisen alkuaikoihin, jolloin ravintoa oli niukasti saatavilla. Parhaiten sukuaan jatkoivat ihmiset, jotka kykenivät varastoimaan energiaa rasvakudoksena ja näin geenien suhde hiljalleen muuttui rasvaa helposti varastoivien geenien eduksi. Nykyään rasvan kertymisestä on tullut merkittävä terveysongelma, kun ravintoa on tarjolla ylimäärin.

Yksilöllistä geeneihin perustuvaa ravintoainemetaboliaa on tutkittu viime vuosikymmeninä enenevissä määrin. Geenien on havaittu vaikuttavan esimerkiksi ravinteiden imeytymiseen, rasva-aineenvaihduntaan, eri ravintoaineiden saantiin ja niiden käytön tehokkuuteen. Näihin niin kutsuttuihin fenotyyppisiin ominaisuuksiin vaikuttavat lukuisat geenit ja niiden muodot sekä niistä vaikuttavimmat on otettu huomioon geenitestien kehityksessä.

Geenitieto syventää keskiarvoihin perustuvaa ravitsemusta kohti yksilöllisempää tietoa

Yleisten ravitsemussuositusten merkitystä ei pidä vähätellä, sillä ne ovat parantaneet merkittävästi kansanterveyttä, lisänneet tietoisuutta ja edistäneet tutkimusta parempien valintojen puolesta.

Geenitietoon pohjautuva ruokavalio ei poista yleisten ravitsemussuositusten merkitsevyyttä kansallisella tasolla. Sen sijaan yksilöllinen tieto oman kehon toiminnasta antaa viitteitä siihen, miten ihmiset poikkeavat toisistaan ja antaa keinoja kohdennetumpaan hyvinvointiin. Esimerkiksi D-vitamiinitaso, kolesteroliaineenvaihdunta, paastoverensokeri ja taipumus ylipainoon ovat tunnettuja geenien säätelykohteita, eivätkä ollenkaan vähäpätöisiä terveyden kannalta.

Geenitesti on alkusysäys oman kehon ymmärtämiseen ja erityisesti niihin kehon reaktioihin, joihin on vaikea löytää syytä vain oireiden perusteella. Olemme kaikki yksilöinä ainutlaatuisia, joten kehommekaan eivät toimi täysin samalla kaavalla.

Haitalliset geenien ja ravinnon yhdistelmät

Haitalliset vaikutukset vääränlaisesta ravinnosta ilmenevät geenitasolla aineenvaihduntaan vaikuttavien geenien kautta. Nämä geenit puolestaan vaikuttavat ravintoaineita pilkkoviin tai rakentaviin entsyymeihin, jolloin vaikutus nähdään ravintoaineiden pitoisuuksien muutoksina kehossa.

Eri geenimuodot siis vaikuttavat suoraan ravintoaineiden imeytymiseen, käyttöön, varastoitumiseen ja poistumiseen. Toisilla geenit vaikuttavat edullisesti ja toisilla haitallisesti samaan ravintoaineeseen. Erot yksilöiden välisessä ravintoaineiden metaboliassa korostuvat mitä kaukaisempaa sukua he ovat.

Erityisesti etniset lähtökohdat on tärkeä huomioida, sillä kuten aluksi todettiin, geenien mukautuminen muuttuvaan ympäristöön sukupolvien saatossa on hidasta. Esimerkkinä toimii maidon laktoosia pilkkova laktaasientsyymi. Entsyymin puutos ilmenee mahavaivoina, kun laktoosi eli maitosokeri ei hajoa suolistossa. Laktaasientsyymiä tuottava geenimuoto on todella yleinen Pohjois-Euroopassa, mutta merkittävää on, että se puuttuu lähes kokonaan aasialaisilta ja afrikkalaisilta.

5 ravintoainetta, joiden vaikutus vaihtelee suuresti genetiikasta riippuen

Kofeiini: CYP1A2-geeni vaikuttaa 95 % kofeiinin imeytymisestä ja poistumisesta kehoon ja vaikutus näkyy kofeiiniherkkyyden vaihteluna. Geenin muodosta riippuen kofeiini voi aiheuttaa yliherkkyyttä hitaan poistumisen takia. Urheilijoilla tämän geenin vaikutuksia harjoitteluun on tutkittu paljon.

Alkoholi: Alkoholi ei varsinaisesti ole ravintoaine. Sen poistumiseen kehosta kuitenkin vaikuttaa kaksi entsyymiä, joita koodaa yhteensä yhdeksän geeniä. Eri geenimuodot vaikuttavat alkoholin poistumisnopeuteen, alkoholin kulutukseen ja alkoholiriippuvuuden kehitykseen.

Rasvat: Ei alkoholiperäinen rasvamaksa voi aiheutua geenimuodosta, joka kerää rasvahappoja ja triglyseridejä maksaan, sillä rasvoja pilkkova lipaasientsyymi ei toimi normaalisti.

Folaatti: MTHFR-geenin muodot vaikuttavat folaatin muodostukseen ja siten folaatin määrään veressä. Folaatti on tärkeä hivenaine, jota tarvitaan mm. aivojen, hermosolujen ja punasolujen toimintaan. Elimistö ei itse tuota folaattia, joten se on saatava ravinnosta ja geeneillä on tärkeä tehtävä ravinnosta saadun folaatin hyödyntämisessä.

D-vitamiini: Yksi tärkeimpiä toimijoita on aktiivisen D-vitamiinin esiastetta veressä kuljettava proteiini DBP, joka vastaa myös osaltaan D-vitamiinin varastoinnista sen heikon saannin varalle. Erilaiset geenimuodot vaikuttavat DBP:n rakentamiseen ja siten määrään veressä.

Tieto nutrigenomiikasta eli ravitsemuksen ja geenien vuorovaikutuksesta lisääntyy valtavasti kasvavan tarpeen ja kiinnostuksen myötä. Evogenom haluaa olla edistämässä tietoisuutta genetiikasta jakamalla tietoa ja käytännön vinkkejä geenitiedon hyödyntämiseen. Kehitämme tuotteitamme jatkuvasti yhä paremmiksi tavoitteenamme hyvinvoinnin edistäminen.

Evogenomin Painonpudotus-paketti on kilojen karistamiseen painottuva geenitesti, joka kertoo muun muassa painonnousulle altistavista ja ehkäisevistä geenimuodoistasi, eri ravintoaineiden optimaalisen saannin painonpudotuksen kannalta sekä uneen ja vuorokausirytmiin liittyvistä ominaisuuksista.

(Genomics in Personalized Nutrition: Can You “Eat for Your Genes”? Nutrients. 2020 Oct 13;12(10):3118.)

Tags: