Eero Hirvonen: Huippu-urheilu on elämäntapa

Kun tekee työkseen huippu-urheilua, on arjen kokonaisvaltainen hallinta avainasemassa. Millä keinoin yhdistetyn A-maajoukkueeseen kuuluva Eero Hirvonen pitää huolen oikeanlaisesta ravinnosta?

Lapsena Eero Hirvonen oli hyvin liikunnallinen ja kokeili monia urheilulajeja yleisurheilusta ja telinevoimisteluun ja hiihdosta pallopeleihin. Jo lapsena hän osoitti erityistä lahjakkuutta kestävyysurheilussa. Yleisurheilussa juoksu ja pidemmät matkat olivat hänen vahvuuksiaan, ja hiihdossa hän pärjäsi erityisesti kestävyysominaisuuksiensa ansiosta. 12-vuotiaana Hirvonen kiinnostui mäkihypystä, sillä laji tarjosi hänelle sopivasti haastetta ja tuntui hauskalta harrastukselta. Hän ei välttämättä aluksi ollut erityisen tekninen hyppääjä, mutta vahva kestävyysurheilutausta ja hyvä hiihtokunto tukivat häntä. Lopulta juuri nämä ominaisuudet johtivat luonnollisesti yhdistetyn pariin, jossa hiihto ja mäkihyppy yhdistyvät.

Ruokavalio tärkeässä roolissa

Urheilussa ruokavalio on yksi tärkeimmistä peruspilareista, ja se pätee erityisesti huippu-urheilijoihin. Hirvonen korostaa, että vaikka harjoittelu ja lepo ovat tärkeitä, mikään muu ei korvaa tasapainoista ravintoa. Ruokavalion hallinta on siis välttämätöntä, ja jokaisen urheilijan on tiedettävä mitä ja miten he syövät. Ravintoasioissa on myös huomioitava yksilölliset erot sekä lajikohtaiset vaatimukset, sillä eri lajit vaativat erilaista painotusta. Pitkän urheilu-uran aikana Hirvonen on oppinut ravinnon merkityksen ja tehnyt yhteistyötä ravitsemusterapeuttien sekä valmentajien kanssa. Yhdistetty urheilulajina asettaa erityisiä haasteita ravitsemukselle, sillä se yhdistää kaksi hyvin erilaista lajia: mäkihypyn ja hiihdon.

”Mäkihypyn puolella on tärkeää olla kevyt, sillä on suora vaikutus tulokseen, mutta toisaalta sitten taas kestävyyslajeissa energiansaannin pitää olla hyvää, että jaksaa harjoitella ja pystyy palautumaan” Hirvonen kertoo. Tämä vaatii tasapainottelua näiden kahden erilaisen tarpeen välillä.

Kilpailupäivät tuovat mukanaan omat haasteensa ravinnon ajoittamiselle. Syöminen ennen mäkikilpailua ei ole suositeltavaa, sillä täydellä vatsalla hyppääminen, kuten urheileminen ylipäätään, ei ole miellyttävää. Toisaalta hiihto-osuudelle lähdettäessä energiatason tulee olla hyvä, jotta jaksaa suoriutua kestävyysvaatimuksista. Näiden erilaisten tarpeiden yhteensovittaminen tekee yhdistetystä erityisen haasteellisen lajin ravinnonhallinnan näkökulmasta. Moniin muihin lajeihin, kuten maastohiihtoon, verrattuna yhdistetyssä on mietittävä ravinnon ajoittamista ja syömistä eri tavalla, koska kilpailupäivä ei koostu vain yhdestä startista.

Hirvonen kuvailee, että kyse on tasapainottelusta: pitää saada riittävästi energiaa ilman, että vatsa täyttyy liikaa ja häiritsee kumpaakaan suoritusta. Näin ollen ravinnon suunnittelu ja pieni ”kikkailu” ovat avainasemassa.

”Pitää tietää tarkalleen, miten kisapäivä etenee, jotta ruokailut voi ajoittaa oikein,” Hirvonen toteaa. Näin varmistetaan, että energia riittää sekä mäkihyppyyn että hiihto-osuudelle, ilman että syöminen heikentäisi suorituskykyä.

Hirvonen kokee olevansa onnekkaassa asemassa, sillä painon pitäminen kilpailuoptimaalisena ei ole koskaan ollut hänelle suuri haaste. Hän kertoo, että monilla urheilijoilla painonhallinta voi olla iso osa harjoittelua ja kisoihin valmistautumista, mutta hänelle suurin haaste liittyy riittävään energiansaantiin.
”Enemmän keskityn siihen, että saan tarpeeksi energiaa kuin siihen, että pitäisi syödä vähemmän,” Hirvonen kuvailee.

Hänen kulutuksensa on sen verran korkeaa, ettei ylimääräisten kalorien pelkoa juuri ole. Keskeistä on sen sijaan varmistaa, että energiaa tulee riittävästi, oikeassa muodossa ja tasaisesti pitkin päivää. Tämä tarkoittaa normaalien aterioiden lisäksi myös säännöllisiä välipaloja, joilla taataan jaksaminen niin harjoituksissa kuin kisapäivinäkin.

Elämä pyörii urheilun ympärillä

Hirvosen päivittäinen rytmi vaihtelee hieman sen mukaan, mitä treenipäivä pitää sisällään ja missä olosuhteissa harjoitellaan. Aamupala aloittaa päivän, jonka jälkeen vuorossa on ensimmäinen treeni. Sen jälkeen syödään lounas. Erityisesti leireillä hän tykkää ottaa lyhyet päiväunet, jotka auttavat jaksamaan paremmin iltapäivän treeneissä.

”Päiväunet eivät ole välttämättömiä, mutta ne katkaisevat päivän mukavasti ja antavat virkeyttä myös muihin asioihin kuin pelkkään treenaamiseen. Näin ei tarvitse vain odottaa seuraavaa harjoitusta,” hän kuvailee. Joskus päivään mahtuu myös opiskeluhetkiä, jos esimerkiksi koulutehtäviä on mahdollista hoitaa ennen iltapäivän treeniä.

”Illalla on usein niin väsynyt, että opiskelu ei ole enää kovin tuottavaa,” Hirvonen lisää. Iltapäivän harjoittelua varten Hirvonen syö välipalan, jonka koko riippuu siitä, kuinka pitkä aika lounaasta on kulunut.

”On tärkeää syödä niin, että jaksaa tehdä päivän toisen treenin kunnolla”, Hirvonen kertoo. Ruokailu harjoituksen jälkeen on myös tarkkaa, sillä optimaalisen palautumisen kannalta on parasta saada ruokaa mahdollisimman pian treenin jälkeen. Hän pyrkii siihen, että ruoka on joko valmiina odottamassa tai sen voi valmistaa nopeasti.

Pääruokien lisäksi tärkeimpiä välipaloja ovat iltapäivän treeniä edeltävät, ja iltapalaa syödään yleensä päivän päätteeksi.

”Jos on rankempia treenejä, kuten kun ollaan hiihtopainotteisella viikolla korkeassa ilmanalassa vuorilla, kulutus on valtavaa,” Hirvonen kertoo. Ruokavaliossa korostuvat monipuoliset, normaalit ateriat, ja vaikka mitään erityisiä temppuja ei ole, hän painottaa hiilihydraatteja: ”Lautasmalli ei ehkä ole se perinteinen, jossa puolet on salaattia, vaan pyrin syömään sen verran kasviksia, että saan kuitenkin riittävästi energiaa ruoasta.”

Hirvonen mainitsee myös, että herkkujen syönti kuuluu osaksi hänen ruokailuaan, varsinkin kun kulutustaso on korkealla: ”Joskus energiansaannin tarve on niin suuri, että on vaikea syödä tarpeeksi pelkästään normaaleilla aterioilla ja välipaloilla. Silloin herkut auttavat paikkaamaan energiavajetta.”

Hirvonen kertoo, että hänen elämänsä pyörii pitkälti urheilun ympärillä, sillä kilpailureissut ja harjoitusleirit vievät paljon aikaa. Reissussa tulee oltua usein, mutta hän yrittää kuitenkin hyödyntää etätyömahdollisuuksia opiskeluissa. ”Onneksi koulutehtäviä pystyy tekemään etänä, se helpottaa aikatauluttamista,” hän toteaa.

Vaikka muuta tekemistä vapaa-ajalla löytyykin, urheilu sanelee kuitenkin pitkälti sen, mitä ja milloin hän voi tehdä. ”Vuorokauteen mahtuu kyllä tunteja, mutta aina pitää miettiä, että muu tekeminen ei ole liian rasittavaa tai kuormittavaa. Tilannekohtaisesti on arvioitava, mikä sopii siihen hetkeen ilman, että se häiritsee urheilua,” Hirvonen selittää.

Geenitesti vahvisti epäilyt

Hirvonen on oppinut harjoittelussaan, että hänen aineenvaihduntansa pysyy parhaiten yllä pitkäkestoisella ja kevyellä liikunnalla. Tämä auttaa pitämään perusaineenvaihdunnan aktiivisena, jolloin keho on valmiimpi ottamaan vastaan kovempia treenejä ja palautumaan niistä tehokkaasti. Evogenomin geenitestin tulokset vahvistivat sen, mitä hän oli jo aiemmin havainnut: hänen perusaineenvaihduntansa on luonnostaan hitaampi, mikä vaatii erityistä huomiota.

Testi toi esiin myös tärkeyden säännölliselle nesteytykselle ja välipalojen nauttimiselle, jotta aineenvaihdunta pysyy aktiivisena ja energiatasot tasaisina. Tämä korostuu etenkin kilpailupäivinä, jolloin säännöllinen syöminen voi olla haastavaa, ja kehon energiansaannin turvaaminen vaatii erityistä suunnittelua.

Geenitestistä selvisi myös, että Hirvosen paastoverensokerin taso on luonnostaan korkealla. Tämä ominaisuus on hyödyllinen kestävyysurheilijalle, sillä se tukee jaksamista pitkäkestoisissa suorituksissa ja auttaa pitämään energiatason tasaisena. Samalla tämä vahvistaa aiemmin opittua: säännöllinen välipalojen nauttiminen on tärkeää, jotta verensokeri pysyy tasaisena koko päivän ajan. Tasainen verensokeri vaikuttaa paitsi yleiseen vireystilaan, myös treenien sujumiseen ja tehokkuuteen, ja auttaa optimoimaan harjoittelua ja kilpailusuorituksia.

Yksi kiinnostava havainto liittyi Hirvosen ruokailutottumuksiin ja mielihyvän tuntemukseen syömisen yhteydessä. Testi vahvisti aiempia havaintoja: Hirvonen kokee vähemmän mielihyvää syömisestä kuin monet muut, mikä johtaa siihen, että hän saa saman tyytyväisyyden tunteen vasta suurempien aterioiden kautta.

Tämä on osoittautunut positiiviseksi asiaksi, sillä isompien annosten syöminen varmistaa, että hän saa riittävästi energiaa päivittäiseen harjoitteluun. Suurin osa energiasta tulee näin ollen normaalista, monipuolisesta ruokavaliosta, ja sen lisäksi tarvittaessa käytetään muita täydennyksiä. Tämä tapa syödä sopii hyvin kestävyysurheilijan tarpeisiin, joissa energiankulutus on suurta ja ravinnonsaanti ratkaisevan tärkeää.

Geneettinen vahvuus lajiin

Hirvonen kertoo, että geenitesti toi esiin ruokavalion ja proteiinin merkityksen hänen lajissaan. Koska yhdistetty on laji, jossa painonhallinta on avainasemassa, oli mielenkiintoista nähdä hänen luonnollinen sopivuutensa lajin pariin. Testin tulokset painottivat vähärasvaista ruokavaliota ja riittävää proteiinin saantia. Tämä tukee lihasten säilymistä ja auttaa ylläpitämään tarvittavaa lihasmassaa, vaikka sitä ei lajissa liikaa saa ollakaan.

Kestävyysurheilussa, kuten hiihdossa, tarvitaan kuitenkin voimaa, joten liian niukka ravinnonsaanti voi heikentää suorituskykyä. Myös mäkihypyssä vaaditaan tietynlaista räjähtävää voimaa, joten riittävä lihasmassan ja voiman ylläpito on tärkeää optimaalisen suorituskyvyn varmistamiseksi.

Hirvonen kokee, että pitkän urheilijauran aikana kehittyneet havainnot omasta kehosta ja sen toiminnasta ovat vahvistuneet Evogenomin geenitestissä. Vaikka testi ei ole täysin muuttanut päälaelleen hänen toimintatapojaan, ne ovat antaneet lisää varmuutta ja tukea hänen jo aiemmin oppimilleen asioille. Urheilijana hän on oppinut kuuntelemaan kehoaan ja havainnoimaan, mikä toimii ja mikä ei.

Eräs kiinnostava ja hyödyllinen testin tulos liittyi korkeaharjoitteluun, jota kestävyysurheilussa hyödynnetään paljon. Tulokset vahvistivat sen, mitä hän on havainnut vuosien varrella — sopeutuminen korkeaan ilmanalaan vie aikaa, mutta on mahdollista, kun siihen varautuu. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että treenin alkuvaiheessa lenkkivauhtien tulee olla rauhallisia, jotta keho ehtii sopeutua — liian innokasta alkuvaihetta on vältettävä.

Samoin testin tulokset tukevat hänen kokemustaan välipalojen tärkeydestä. Vaikka mäkiharjoitukset eivät aina ole fyysisesti erityisen rankkoja, ne voivat olla pitkiä ja kestää useita tunteja. Hirvonen painottaa, että on tärkeää huolehtia riittävästä energiansaannista myös silloin, kun harjoitukset eivät ole intensiivisiä. Kun treeniin sisältyy lämmittelyä, hyppyjä ja valmentajan kanssa käytyä keskustelua, voi kulua paljon aikaa ennen seuraavaa varsinaista ateriaa.

Siksi Hirvonen pitää huolen siitä, että hänellä on aina mukana välipalaa, erityisesti mäkiharjoitusten yhteydessä, jotta pitkä väli aamupalan ja seuraavan aterian välillä ei jää liian suureksi. Testin tuomat vahvistukset ovat auttaneet häntä keskittymään näihin asioihin entistä tarkemmin.

Ohituskaista nuorille urheilijoille

Urheilijana oppiminen on jatkuvaa prosessia, ja harvoin asiat onnistuvat täydellisesti heti ensimmäisellä kerralla. Vaikka jokin asia menisikin heti oikein, ei välttämättä tiedä, voisiko sen tehdä vielä paremmin. Hirvosen pitkä ura onkin opettanut hänelle monia asioita sekä onnistumisten että erehdysten kautta.
Hirvonen uskoo, että geenitesteistä voi olla merkittävää hyötyä urheilijalle.

Ne eivät tietenkään korvaa täysin sitä kokemusta ja oppimista, joka karttuu vuosien tekemisen kautta, mutta ne voivat ohjata oikeaan suuntaan paljon nopeammin. ”Esimerkiksi tieto korkeanpaikan harjoittelusta tai ravinnosta voi auttaa keskittymään juuri oikeisiin asioihin ja valitsemaan harjoittelussa painotuksia, jotka sopivat omiin yksilöllisiin tarpeisiin”, Hirvonen pohtii.

Geenitestin kautta voi oppia paljon nopeammin kuin jos joutuisi kokeilemaan ja testaamaan kaiken itse ajan kanssa. Nuorille urheilijoille tästä voisi olla erityisen paljon hyötyä, sillä se auttaisi tekemään oikeita valintoja heti uran alussa. Toisaalta myös kokeneempi urheilija voi oppia uusia asioita geenitestin avulla. Kehittymisen kannalta on kuitenkin parasta, että oikeat asiat opitaan mahdollisimman varhain, sillä se antaa parhaat mahdollisuudet menestyä pitkällä aikavälillä.

Hirvonen haluaa kannustaa nuoria, jotka haaveilevat ammattiurheilijan urasta, muistamaan tärkeän asian: ”Täytyy nauttia siitä, mitä tekee. Toki urheilu vaatii vakavaa asennetta ja kovaa työtä, mutta väkisin tekemällä ei pääse pitkälle. Ammattiurheilu on 24/7 elämäntapa, joten sen on oltava jotain, mistä oikeasti pitää ja mistä on intohimo. Ei riitä, että se on vain työ, jonka jälkeen voi irrottautua täysin muihin asioihin.”

Hirvosen mukaan on olennaista, että urheilusta löytyy iloa ja intoa joka päivä, sillä se auttaa jaksamaan myös silloin, kun asiat ovat vaikeampia. Tämä intohimo erottaa ne, jotka menestyvät ja jaksavat panostaa urheilu-uraansa täysillä.

Eero Hirvonen on 28-vuotias jyväskyläläinen yhdistetyn urheilija, joka on kuulunut Suomen A-maajoukkueeseen vuodesta 2015 lähtien. Hän on tehnyt huippu-urheilua ammatikseen jo usean vuoden ajan ja urheilun rinnalla opiskellut Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa. Urheilu-uransa aikana Hirvonen on tähän mennessä osallistunut kaksiin olympialaisiin, Pyeongchangissa 2018 ja Pekingissä 2022, joista molemmista hänellä on henkilökohtaiset kuudennet sijat. Lisäksi hän on kilpaillut neljä kertaa MM-kilpailuissa vuodesta 2017 lähtien.

Tags: