Vieraskynässä Petter Kukkonen: Arjessa tulisi huomioida ylikuormitus – aivan kuten huippu-urheilussakin

Nykyihmisen arki on kuormittavaa ja koitammekin jatkuvasti tasapainoilla eri velvollisuuksien välillä. Yhteiskunnallinen ajattelija ja urheiluvalmentaja Petter Kukkonen pohtii huippu-urheilun ja arjen ylikuormituksen yhteneväisyyksiä.

Elimistön kuormittamisesta aiheutunut velka tulee maksuun ennemmin tai myöhemmin. Parin minuutin maksimaalisen juoksupyrähdyksen jälkeen happivelkaa maksetaan siten, että istutaan pururadan kupeessa ja kirotaan syntymähetkeä. Tällainen hetkellinen uupuminen on äkkiä hoidettu ja elämä voi jatkua.

Pidemmän aikavälin saatavia kertyy, kun uuvutamme itsemme työn, arjen ja harrastusten ristiaallokossa. Teknologian jättiloikka ei ole luonut meille huoletonta elämää antiikin äveriäiden tapaan. Entäpä yksi kapitalismin lupauksista, lisääntynyt vapaa-aika, kun vauraus saavuttaa tietyn pisteen? Teesi tuntuu utopialta.

Me ihmiset rasitumme, kuormitumme, väsymme. Palautuakin pitäisi, ettemme rikkoisi elimistöämme. Kehon mekanismit eivät ole kehittyneet vuolemaan meistä miljonäärejä tai hyppäämään kuutta metriä seivästä.

Kehoa virittämässä

Huippu-urheilussa keho on totuttu säätämään äärimmilleen. Musiikin maailmassa Luciano Pavarotti viritti aikoinaan ääntään, mutta samaan aikaan virtuoosi piti neuroottisella tavalla huolen siitä, ettei hän vilustuisi tai ääni muuten vahingoittuisi. Kaulan suojaaminen oli hänen maailmassaan elinehto. Ja hyvä ruoka.

Urheilussa keho (ja mieli) on instrumentti, jota viritetään, kunnes on aika palautua. Kehitys tapahtuu aina levon aikana, ei kuormituksen. Väsymyksen häivyttyä hienosäätäminen suoritetaan hieman eri tavalla, rikkoutumisen rajaa tunnustellen.

Ihminen kohdataan kasvokkain

Valmentaja kohtaa joukkueen aamupalalla. Väsymyksen signaalit paistavat urheilijan ryhdissä, nenänpään värissä sekä käyttäytymisessä. Mikäli huoleen on aihetta, päivän harjoituksia säädetään kehon tilaan sopivaksi, toisinaan hypätään sänkyyn ja jatketaan unia. Harjoittelua annostellaan yksilötasolla jatkuvasti, vaikka taustalla vaikuttaa koko joukkueelle laadittu leiri- tai kilpailuohjelma. Tyhmiin ratkaisuihin ei ole varaa, vaikka niitä tuleekin jatkuvasti. Miksi? Koska se on elämää.

Taustajoukot tarkkailevat mm. päivittäisten harjoitusten kulkua, terveydentilaa sekä sykevälivaihtelua. Keskeistä on toimia etupainotteisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että valmentaja ja häntä auttava asiantuntijatiimi tuntevat harjoittelun kokonaiskuvan ja urheilijoiden historian.

Valmentaja tietää, että toiset kestävät genetiikkansa ja harjoitustaustansa vuoksi enemmän kuormaa, toiset vähemmän. Yksi tyyppi sietää treenien korkeaa intensiteettiä, toisen elimistö hyytyy säästöliekille ja sairastuu. Jokaisen yksilön pitää löytää omat tapansa järkyttää rajojaan.

Mental game

Psyykeen näkökulmasta mielenkiintoista on se, että tietyt ihmistyypit toistavat heille ominaisia virheitä. Hauras ajankohta talvilajeissa on kilpailukauden alku, kun menestyspaineet kasaantuvat ja kaamos syö energiaa. Kauden kynnyksellä urheilija valitsee levon sijaan ylimääräisen harjoituksen, energiansaannin turvaamisen hän korvaa laihduttamisella. Mieli tahtoo tehoja, mutta tuloksena on katastrofi.

Ajatusten liika ajattelu, ”mental game” tai höyryäminen, lyö elimistön kierroksille samalla tavoin kuin rankan työn aiheuttama väsymys. Psyyke on toisinaan näkymätön vihollinen ja sen vuoksi inhottava vastustaja. Valmentajan pitää kyetä arvioimaan fyysisen sekä psyykkisen taakan yhteenlaskettu kuorma.

Historian kerrostuma

Ihminen on oman historiansa kerrostuma tai menneisyytensä vanki, miten vain. Perimä ohjaa käyttäytymistä sekä persoonallisuutta voimakkaammin kuin haluaisimme ehkä myöntää. Pelatessaan elämänpeliä riittävän kauan ihminen urautuu, niin hyvässä kuin pahassa. Tämä on huolestuttava ilmiö muutoksen edessä. Ovatpahan kyseessä arvot, ajatuskulut tai vuosien varrella syntyneet addiktiot, kelkan kääntäminen on haastavaa.

Keho on uppiniskainen, sillä se pyrkii säilyttämään tasapainotilan. Jos haluat kerryttää painoa, keho taistelee vastaan. Jos taas laihdutus tuntuu ajankohtaiselta, keho ei aluksi hyväksy sitäkään. Tupakasta luopuminen ei onnistu ilman kyyneleitä. Entäpä liikunnan tai työurakan käynnistäminen pitkän tauon jälkeen? Lopulta joku onnistuu. Miksi?

Jotta arkitodellisuus ei taipuisi väärään suuntaan, meidän tulee oppia vääntämään kolmea eri nappulaa: työ, harrastukset sekä arki ja perhe. Kun työ altistaa kovan paineen alle, on uskallettava kääntää kahta muuta nappulaa pienemmälle, ja päinvastoin. Hetkellisistä kuormapiikeistä palaudumme viikonlopun aikana, mutta pitkään jatkuneesta prässistä voi joutua saneeraukseen. Siinä harvoin auttaa kiroilu pururadan kupeessa, toisin kuin hetkellisen juoksupyrähdyksen jälkeen.

Petter Kukkonen on Jyväskylässä asuva valmentaja, kirjailija ja yrittäjä. Hän on toiminut valmentajauransa aikana sekä Suomen että Viron yhdistetyn maajoukkueiden peräsimessä sekä Eero Hirvosen valmentajana. Lisäksi Kukkonen on toiminut YLE:n kommentaattorina. Kukkonen pohtii ilmiöitä urheilun ja yhteiskunnallisten asioiden ympäriltä.

Tags: